Lyriikat
KAUAS TÄÄLTÄ
Taas olet niinkuin et oisi, mitä sanoa voisin
Olet vain liian hiljaa, toivon jotain sanoisit
Onko se jotain tässä hetkessä
Vai onko se kaikki - tämä elämä
ANNA MUN VIEDÄ SUT KAUAS TÄÄLTÄ
YLÄPUOLELLE TÄMÄN MAAN
ANNA MUN NÄYTTÄÄ KAIKEN TÄN PÄÄLTÄ
VARJOO EI OLEKAAN
Mitä täällä oikeesti kaipaat, mikä mieltäsi painaa
Miten voisin jotenkin tuntee, mis ajatukses kulkee
Niin vaikee on kaikkee pukea sanoiksi
Missä menet tänään, villiviini
Sanot et sun kosketus
kaiken hajottaa
Sun maailma on tulessa
etkä pysty sammuttaan
LIEKEISSÄ
Rikkinäinen oli eilinen
Vaikka tahdon pakoon pääse en
Sekaisin taas kaikki kaunis on
Jossain tunne - kipu sanaton
josta millään kiinni ei saa
MENETIN SIELUNI VALOON
LIEKIN IKUISEN PALOON
MENETIN SIELUNI VALOON
ENKÄ PÄÄSE ENÄÄ PAKOON
Rikkinäinen olit sinäkin
Siksi ehkä sua kuuntelin
Mitä pelkäsin - se tapahtui
Mitä päätin - se unohtui
Enkä millään siitä kiinni saa
Sinä olet auringon palavuus
Tähdet ja kuu, koko avaruus
NYT, HETI JA TÄSSÄ
Hei, ota nahkatakki ja vyö
ja jotain pientä syö
Lähdetään tuulettumaan
Joo, heitä kamat takapaxiin
Ja nouse mukaan kyytiin
joka meitä kuljettaa
ON ELÄMÄ NYT, HETI JA TÄSSÄ
JA KAIKKI JOTENKIN KOHDALLAAN
MULL ON SUT JA MUT JA HIHASSA ÄSSÄ
JOKA TILANNETTA VIELÄ PARANTAA
Hei nyt on liian kaunis päivä
murehtia niitä näitä
Otetaan päivä kerrallaan
Maisema vaihtuu tiuhaan tahtiin
Väliin pysähdytään miettiin
minne matkaa jatketaan
VARJOJEN MAA
Käännyin sun puoleen,
vaikka hieman mietinkin
Miksi sulle tämän kaiken kertoisin
Niinkuin yö peittää maan varjollaan
Niin myös minä yritän unohtaa
KULJE MUN KANSSANI
LÄPI PIMEÄN KAUPUNGIN
KUNNES VALOSSA HEHKUU MAA
YÖN PIMEYDEN KARKOITTAA
Sinä kuuntelit hiljaa,
niin kuin aina ennenkin
Sitten yllättäen aloit selittää
Keskeltä kaiken mä jotain ymmärsin
Sen mitä eniten kai tarvitsin
Täällä viettävä maa meitä kuljettaa
Täällä pimeys laskee ilman lupaa
Täällä mielen sillat huojuu tuulessa
Yksi jaksaa, Yksi kantaa
JOTAIN MUUTTUU
Sano mulle joku syy
Jäädä tai häipyy
Tämä ei taida olla mun sotani
Eikä tää oo mun maa
Josta taistella
Tää on niiden, jotka kaiken tämän aloitti
VAIKKA TÄHÄN JOTAIN PÄÄTTYYKIN
JOTAIN UUTTA VOI ALKAA
LÖYTÄÄ JOTAIN MITÄ KADOTIN
VAIKKA OSAN HALUISIN SÄILYTTÄÄ
MUT PAKKO JOTAIN ON MUUTTUU
SISÄÄN SILTI KAIKKI JÄÄ, ELÄMÄÄN
Sano että jossain on
Joku toinenkin koditon
Joka eksyy näille kentille kulkemaan
Sano etten oo
kaiken keskellä ainoo
Joka vielä jaksaa lippua kannattaa
LASIENKELI
Kaatui elämään pieni lasienkeli ja jotain pääsi särkymään
Sydänkristalli, särölle se murtui, tunto siitä hävisi
ANTAISIN MITÄ VAAN JOS JOKU KORJAISI
SAISI MINUT TUNTEMAAN
VAAN MISTÄÄN LÖYDÄ EN
SITÄ JOKA ALUKSI TEKI SYDÄMEN
Etsi rakkautta, löysi monenlaista, sitten yritti unohtaa
Sydänkristalli, lisää vain se murtui ja monta muuta satutti
Aurinkoon - ylöspäin ja aurinkoon
jokainen katsoo saa
Häikäisee, ehkä hetkeks sokaisee
mutta varjot taakse jää
SUA TARVIN
Nousen ja lähden, en tiedä minkä tähden
Taas peittyy pimeään tämä maa
Jokin mua kutsuu, rajaamaton kaipuu
Jonnekin tuonne, luoksesi sun
Miks taivas sammuu, syttyy tähdet
Miks valo yön selkään sä lähdet
SUA TARVIN, SUA TARVIN
MINNE IKINÄ MENENKIN
MISSÄ AJATUKSES KULKEE
SIELLÄ OLEN MINÄKIN
Ihmettä ootan, voittajaa pimeyden
Toivon antaa valonkantaja
Hiljainen hohde, tulesi liekki
Syttyy ja valaisee yön pimeyden
KONE
Pieni Kone ohjaajaa vailla, nousee kentältä ilmaan
Puidenlatvoja hipoen suuntaa nokan aurinkoon
Yhä jyrkemmin ylöspäin kiitää
Yrittäen nousta taivaaseen
Tämän korkeemmalle ei Kone voi enää nousta
Tärisee sen siivet ja moottori alkaa yskiä
Silti vielä ylöspäin yrittää
Etsien kuljettajaa, kaivaten sen kuljettajaa
Korkeella pilvien yllä kerosiini loppuu
Kone jatkaa silti matkaa, ylöspäin sen nostaa
Jokin voima sen siivistä kantaa
Johtaen taivaaseen, Nostaen sen taivaaseen
KILPI
En näe eteeni kun myrsky raivoaa
Sisältäni kaikki tunteet alleen peittoaa
Lyönnit sanojen kuin ruoskan iskujen
Niiden joita ystävikseni luulin - enää en
SÄ VOIT MUA ISKEE MUTTET SIELUUN SATUTTAA
SITÄ SUOJAA KILPI JOKA ON SUA VAHVEMPAA
AIVAN TURHA JÄÄDÄ TÄHÄN EDESSÄ ON MAA
JOSSA TODELLISET YSTÄVÄNI ASUSTAA
On hakattu kiveen, kirjoitettu kallioon
Että jokainen heitetty kivi palaa omaan kaukaloon
Siksi maljan tuon, vaikka katkerankin, juon
Ja kaiken vielä kerran päivänvaloon tuon
Vielä päivä koittaa jolloin rakkaus voittaa
Palaa juurilleen, herää uudelleen
HYVÄ PÄIVÄ
Me lähdettiin taas jatkaan
Ostettiin iltalehti matkaan ja pari kahvia
Bussi kyntää ilmavirtaa
Lämmin on ja ennen iltaa ollaan perillä
VIHDOINKIN AURINGONSÄTEET LASIN LÄPI LÄMMITTÄÄ
TÄÄ HYVÄ PÄIVÄ ON - SE ODOTUKSET VARMAAN YLITTÄÄ
Simo heittää hyvää läppää
On meitä monta jätkää tässä liikkeellä
Vanha bussi tietä nielee
Takana tulevilla lienee vähän tylsempää
Matka taittuu
Kilometrit haihtuu
Maisemat vaihtuu
VALOA
En oo ennen tuntenut näin
Kylmää viimaa sisälläin
Se lämmön tukahduttaa
Jäädyttää takamaan
Sinä näet mun elämän
Hohteen joka hiljaa hiipuu
Vain sinä tiedät tän ikävän ja mitä odotan
SÄ SAAT PALAMAAN SIELUN TAKAMAAN
LAITAT UOMIIN ELÄMÄN HAURAAN
MÄ VOIN USKOO, MÄ VOIN TOIVOO
JA LOISTAA VALOA TAIVAAN
Minne johdat kulkuni mun
Varmasti tietää voin
Että polkuni mutkissa sun
Äänesi kaiku soi
Ja jos joskus kaatuisin
Tahdot käden ojentaa
Eihän kellään parempaa oo annettavaa
Taivas punaista purppuraa
Sielun kylmyyteen heijastaa
Sinut nään - onko parempaa
|  |
