Onnellinen (2008)

1. Lähdetään
2. Ilman Sua
3. Onnellinen
4. Seitsemän
5. Kuinka on nyt
6. Kyyn*eleet
7. Koskaan älä sydäntäsi
8. Sä oot mun
9. En tahdo menettää sinua
10. Naurava Jumala
11. Eessä silmien
12. Liikaa

Lyriikat


LÄHDETÄÄN

Läpi seinien koiran ääni kantaa
Tai ikkunasta joka on raollaan
Tänä yönä nukuttu ei lähes lainkaan
Vaan parannettiin puoli maailmaa

Jos joskus voi tuntee
Se on nyt ainakin

LÄHDETÄÄN HENGITTÄÄN ELÄMÄÄ
POIS KIVIKADUILTA
PAIKKAAN NIMELTÄ UNOHDA

LÄHDETÄÄN HENGITTÄÄN ELÄMÄÄ
SEN KUTSUN KUULETKO
SE ON MEIDÄN AURINKO

Paljon sanoit, paljon ehkä tarvitsinkin
Enemmän kuin ehkä itse tiesitkään
Nyt on tyhjä pöytä vaikka naarmuinenkin
Ja meidän elämä valmis elämään

Jos joskus voi alkaa
Se on nyt ainakin

Vain se mitä
ilman ei voi
hengittää
-  on tärkeää


ILMAN SUA
Tiedän että sinun täytyy mennä
Lähteä ja jättää kaikki tämä taa
Mihin menet sinne en voi tulla
Jää vain kaipaus joka musertaa

ILMAN SUA EI MITÄÄN JÄLKEEN JÄÄ
EN PYSTY EDES HENGITTÄMÄÄN
JOS SINUA EI OO

EI MITÄÄN ELÄMÄÄ
EI PAIKKAA PÄÄLLÄ MAAILMAN
VOI OLLA ILMAN SUA

Pahat kielet puhuvat meitä vastaan
Eivät ne usko mitä yritän selittää
Vaikka kaikki sanani jatkuvasti tuhlaan
Eivät he voi kaipaustani ymmärtää


ONNELLINEN

Mies myöhästymistään suudelmalla hyvittää
Kadun yli lastaan äiti kiirehtiä yrittää
Valomeri alla taivaan tummuvan
Kohtauspaikka on tarinan miljoonan

JOKAINEN KAI ONNEN YRITTÄÄ
LÖYTÄÄ TAI SÄILYTTÄÄ
JOKAISELLA OMA UNELMA
ON ONNESTA

VAIKKA KYLMÄT TUULET PUHALTAA
TAKERRUN KOVEMPAA
KIINNI SIITÄ MIKSI KUITENKIN
OON ONNELLINEN

Liikennevirta kaupungin haavoista
Yön tullen kuolee pimeän mukana
Kerjäläinen nousee kadun kulmalta
Palatakseen huomenna uudestaan

Ja kun taas toinen toistaan
Päivät selättää
Voi tähtien loistoo
Hetkeks jäädä ihmettelemään

SEITSEMÄN

Mä kyllä kaiken yritin
Olin parempi - luulin niin
Ja katseeni nostin kaukaisiin maisemiin

Nähnyt en mun askeleita
Tai lupauksiani hauraita
Kunnes todellisuuteen vihdoinkin heräsin

KUN PYSÄHDYN UUDESTAAN
JÄLKIÄNI MITTAAMAAN
NIIN JOUKOSTA SEITSEMÄN SYNNIN
EI PUUTU AINUTTAKAAN

JOSKUS YRITTÄÄ
KAIKEN MIELESTÄ HÄIVYTTÄÄ
MUTTA JOUKOSTA SEITSEMÄN SYNNIN
EI TEKEMÄTT' OO YHTÄKÄÄN

Kerro kuka meitä kuljettaa
Kuka meidän kehtoo keinuttaa
Kun me tyytyväisinä maailman sylissä nukutaan

Silmät kii on helpompaa
Ei tarvi itseensä kohdata
Ja tietää takaisin ei pääse vaikka tahtoisikin


KUINKA ON NYT

Sateinen syyskuu
Nurkkapöytä pienen kahvilan
Vaivoin sut edes tunnistan

Pitkästä aikaa
Siitä täytyy olla kauan
Minne suuntaan sun elämän tuulet puhaltaa?

KUINKA ON NYT
JOKO OLET LÖYTÄNYT
KYSYMYKSET VASTAUKSIIN
JOTKA SILLOIN TIEDETTIIN

KUINKA ON NYT
VIELÄKÖ OOT ETSINYT
AVARUUDEN ÄÄNIÄ
TAI SYYTÄ ELÄMÄÄN

Sä muistat kyllä
Kun lukion musiikintunnilla
Takapenkissä meidän kulttuuriporukka

Me silloin puitiin
Asioita joka suunnalta
Sovittiin jokainen etsii ehdotonta totuutta

Mitä meistä lopulta tulikaan
Siihen ei itse pysty vastaamaan
Toiset saa kultaa, toiset kunniaa
Useimmat ei kumpaakaan


KYYN*ELEET
Sun kasvoiltas voin lukee ettei kaikki hyvin oo
Vaikka niin väität
Tiedätkö että tahtoisin maailmasi kääntää oikein päin
Mutta se vaatii... mutta se jotain vaatii

TAAKSE NAURUN VOI PIILOTTAA KAHLEET
JA KYYNELEIDEN ALLE PEITTÄÄ KYYN ELEET
MUTTA VASTA TOTUUS VAPAUTTAA
JA KYYNELEET VOI VIHDOIN SIELUN PUHDISTAA

Ei meistä puhdas kukaan oo, tai edes yhtään parempi
Jos niin luulet
Mutta jos rakentaa on pakko huono purkaa
Mutta se vaatii... mutta se jotain vaatii


KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI

Ota minut kainaloon, pakoon pahaa maailmaa
Voimani on kadonneet niin kuin suuren taakan taa
Sano että joskus vielä kaikki hyvin on
että takaa viimeisen tumman pilven voi löytää auringon
... ja sä sanoit näin

KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI ANNA POIS, SE VÄÄRIN OIS
ÄLÄ PÄÄSTÄ HIIPUMAAN SUN TOIVOA, TAI SUN RAKKAUTTA
KOSKAAN ÄLÄ SYDÄNTÄSI ANNA POIS, SE VÄÄRIN OIS
ÄLÄ PÄÄSTÄ HIIPUMAAN SUN TOIVOA, TAI SINUN RAKKAUTTA

Katso mua silmiin, kun maailma romahtaa
Usko minuun, vaikken aina suhun pystyisi uskomaan
Pese kyyneleillä maa, että uutta kasvaa voi
Anna synnit anteeksi niin kuin synnitön antaa voi

... KUN SÄ HUOMAAT ETTÄ...

Juhlat ovat loppuneet
Ihmiset pois kadonneet
Mietit keskellä öisen kaupungin
Tämäkö on se mitä tahdoin


SÄ OOT MUN

Yhdessä me kuoltiin menneille
Synnyttiin yhteiseen elämään
Noustiin odotusten siiville
Jossa kaksi parhaansa yrittää

SÄ OLET MUN
MÄ OLEN SUN
JÄÄ LÄHELLENI, OOT KAIKKENI

SÄ OLET MUN
MÄ OLEN SUN
JÄÄ VIEREENI, SILMÄTERÄNI

JA ONNEMME SAA KASVAA

Ja kun on valot sitten sammuneet
Ja juhlijat pois lähteneet
Vasta silloin on juhlat alkaneet:
Edessä yhteiset askeleet


EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA

Taas avattiin ne arkut jotka suljettiin
Ja sovittiin ettei niitä enää esiin kaiveta

Mutta mitä tapahtui meille
Kun toisistamme eksyttiin
Todellisuuden kylmään katuun
Molemmat kaaduttiin

MUISTATKO KUN HUUDETTIIN
BARRIKADEILTA JOILLA SEISOTTIIN
EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA

TAI SEN PUISTON PENKISSÄ
SUN VIESTI NIMIMERKISSÄ:
"EN TAHDO MENETTÄÄ SINUA"

Ei voi ymmärtää
On turha yrittää selittää
Joki, joka meitä kuljetti
Ei virtaa enää

Onko poltettu jo sillat
Joiden yli kuljettiin
Onko pimeyteen kadonneet illat
Joiden varjoissa hehkuttiin

Takaa eilisen
Kaiuissa äänettömyyden
On sanat joita ei sanottu
Ne kertoisi kaiken


NAURAVA JUMALA

Ei kukaan palannut oo kertomaan
Ei kukaan tarkkaan tietää voi
Kun on aika
Tuonelan virta
Lautallani ylittää

ODOTAN LÖYTÄVÄNI HYMYILEVÄN KATSEEN
JOKA JÄÄN VIHDOIN SULATTAA
JA KUN KERRON MATKAN KAIKKI VAIHEET
EHKÄ JUMALAAKIN SILLOIN NAURATTAA

Vanha nainen istuu keinutuolissaan
Miettii tahtovansa pois
Lapsenlapsilleen
Siinä kertoo
Pilke silmäkulmassaan

ODOTAN LÖYTÄVÄNI HYMYILEVÄN KATSEEN
JOKA JÄÄN VIHDOIN SULATTAA
JA KUN KERRON ELÄMÄNI KAIKKI VAIHEET
EHKÄ JUMALAAKIN SILLOIN NAURATTAA


EESSÄ SILMIEN

Kaiut porttikäytävän peittyy musiikkiin
Juhlat kai jollakin on parvekkeella kaksion
Mä puran luurin vastaajaa, jossa selität sun tarinaa
Niin sä tiedät kun tarvitset, mä kuuntelen sun huolet

JOKAINEN KAATUU - JOKAINEN KASVAA
JOKAISELLE MEISTÄ AURINKO PAISTAA
JOSKUS LÄPI PILVIEN

JOKAINEN TUNTEE - JOKAINEN KULKEE
TIETTÖMÄLLÄ TIELLÄ EIKÄ EES HUOMAA
ETTÄ VASTAUS ON EESSÄ SILMIEN

Ympäristö vaikenee aamun tunteina
Meidän mietteet ilmaa halkaisee, muuten on hiljaista
Illalla kun poikkesit ja puhua halusit
Tiesin että sun arvet on syvemmät kuin luulet

Kaikki mitä puhuttiin
Kaikki mitä sanottiin
Kulminoituu noihin lauseisiin


LIIKAA
Ei, enää tahdo en 
Elää kaivaten Sun luo
Kun vain estää vois
Elämän janon pois se juo

TAAS TÄÄ KAIPAUS VIILTÄÄ
SEINÄT SYDÄMEN
KAATAA HAAVEET HIEKKAAN
SUA LIIKAA TARVITSEN
 - SUA LIIKAA TARVITSEN

Niin, vailla sanoja
Tunteen uhreina seisotaan
Varjot nielee auringon
Viimeisen valon
Tai miten vaan